tiistai 28. tammikuuta 2014

Syvällisempää

Sain tällaisen idean, koska olen totaalisen... Kyrsiintynyt. V'ttuuntunut.


Omasta harrastuksesta ihmiset saivat tietää ala-asteella ollessani, eikä me koskaan Millan kanssa pidetty sitä mitenkään salaisuutena. Tästä alkoi yleinen komenttien heittely ja iihahhaa-huudot, mutta ei se ollut kovinkaan pahaa. Yläasteelle siirryttäessä kaikki riemastuivat ja saatiin melkeimpä joka välitunti kuulla jotain mukavaa. Me ei ikinä oltu "itku kurkussa" vaan otettiin kaikki huumorilla ja ingnoorattiin huutelijat. Välillä olisi tahtonut olla joku muu, joku ihan tavallinen. Joku jota koko koulu ei tuntisi.

8. luokalla osattiin sanoa jotakin ja ottaa kontaktia huutelijoihin, en mä niitä kiusaajiksi sanoisi. Ei ne tarkoituksella ottanut meitä kiusattavaksi, meillä oli vain niin herkullinen syy. Eikä meitä kiusattu fyysisesti, harvemmin se oli edes vihamielistä. Kunhan luulivat olevansa niin kovin hauskoja. Hyvin menee kun niille pystyy nauramaan. Ei saa antaa satuttaa tai masentaa.

Sitten se loppui. Melkeimpä. Edelleen harrastettiin, toki aktiivisuuden laskun mukana ihmiset ei ehkä nähneet meitä niin usein. Pystyttiin olemaan melkein "kuin ne kaikki muut". Toki tähän vaikutti että pelokkaat seiskat eivät ihan heti alkaneet urppimaan vanhemmilleen, kun vanhat ysit oli lähtenyt ja me oltiin kasilla. Joku saattoi joskus yrittää, mutta intoa huuteluun ei enää irronnut. Oonkin nauttinut koulusta enemmän.

Nyt ysin keväällä ollaan oltu ihan rauhassa. Me ei olla erakoituneita, vaan pystytään toimimaan muidenkin kanssa. Mutta nyt joku jauholakki sai päähänsä hauskuuttaa kavereitaan ja aloittaa taas. Mun aivot ei vain kykene tajuamaan, että miksi? Siis mitä ihmettä? Kyseinen tyyppi on erittäin säälittävä tapaus, yrittää vaimeasti huudella ja ei edes uskalla katsoa päin. Otettiin viime viikon perjantaina tämä tyyppi silmätikuksi ja katsottiin häntä. Välitunti. Toinen. Vajaa poikarukka nauroi hermostuneesti, kasvot punertuivat, kaverien hymy hyytyi. Seurattiin hämillään nauravaa poikaa. Tuijotettiin edelleen. Perjantai loppui, tuli viikonloppu.

Maanantaina odottaessamme liikuntatunnille kuului taas vaimea "KOOHOOTEE" Öh anteeksi nyt kovasti mutta kuinkahan paljon tälläkin tyypillä viiraa päästä? Wtf kuinka paljon omia ongelmia sulla täytyy olla jos jaksaa tommosta ponnetonta surkeilua? Mulla on nyt semmoinen olo että voisin antaa tälle tyypille turpiin niin kovaa kun lähtee. Eikä haittais vaikka joutuisin vaikeuksiin. Mutta pientä juttutuokiota voisin harkita, odotapahan vain.

Tosiaan, tiedän että monilla on kiusaamisen kanssa pahoja ongelmia ja harrastajat saattavat olla yksin. En voi kuvitella kuinka kamalaa se on. En tiedä mikä on mennyt vikaan kun ala-astelaiset joutuvat pitämään harrastustaan visusti salassa ja kaamea pelko siitä, entä jos joku saisi tietää. Sairas maailma. Mua surettaa ja vihastuttaa, vaikka omalla kohdalla pidinkin huutelua "asiaan kuuluvana", ajatuksella "siitäs sen saa". Älkää kukaan ajatelko, ettei saisi tehdä sitä, mistä pitää. Voi tuntua hankalalta puhua aikuiselle, mutta useasti sillä homma saadaan loppumaan. Meidän kohdalla myös huutelijoiden täysi ignooraminen auttoi.
Toivon, että kukaan ei joutuisi edes ajattelemaan harrastuksen lopettamista muiden takia

Naah ei mulla muuta, pikkusen ärsytti. Ja edelleen ärsyttää. Mur.

15 kommenttia:

  1. Argh, mä niin tiiän ton! Meillä oli ala-asteella samanlainen poika, joka tyyliin joka väliin heitti "keppihevonen". Siis ihan aina, kun se näki mut ja muut, ketkä vielä/silloin harrastavat kepsuja. Mutta pian sen kaverit kyllästyi huuteluun ja se yritti välillä jatkaa yksin. Kerran, kun se taas sanoi muka ohimennen "keppihevonen" (wtf en ymmärrä miks se hoki sitä sanaa xD) ni sanoin vaa takasin "Onks sulla jotai ongelmia ku hoet tota sanaa?" ni eipä ole sen jälkeen enää hokenut.
    Pari kertaa mullakin on käynyt mielessä hakata pari tyyppiä tuon takia, oli kerran aika lähelläkin ettenkö olisi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ryhdytään kaikki väkivaltaisiksi :D Välillä ihan surettaa niiden puolesta, esimerkiksi tää meidän tän hetkinen tapaus; raukka keksisit nyt edes jotain erityisen hauskaa tai julmaa. Surkeeta toi pakkomielteinen sanojen toistelu...

      Poista
  2. Niin ärsyttävää tollanen! Itekkin ala-asteella pari luokkalaista huuteli väliin et "tollanen keppihevonen", mutta sanoivat ihan läpällä ja meillä oli todella hyvä luokkahenki, mutta nyt seiskalla kun yksi nimeltä mainitsematon ihminen näki kesällä minut ja kaverini hyppelemässä keppareilla, ja lupasi olla kertomatta, olihan Se arvattava kun seiskalle pääsin ja uusien luokkalaisten kommentit olivat "oikeesti harrastaksä jotai keppareit?" "vitun nolo" "pelaaminenki on järkevämpää ku tollanen" ja sanoin sitten aina lujaa takaisin, ja naurettavaa vielä että kommentoijista useimmat olivat ylipainoisia! Sanoin vaan aina suoraan että "vitut on mulla ainakin parempi kunto kun sulla ja pysyn terveenä, enkä käytä elämääni koneella pelaten" niin johan on hiljentyny. Todella naurettavaa tollanen ! Joskus on oikeasti ottanut nniin päähän, että on meinannut nyrkki osua ja lujaa, mutta olen onneksi saanut hillittyä itseni. :'D
    -Julleff

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samat fiilikset :) Me sentään liikutaan, oon muuten huomannut tuon ylipainoisuuden liittyvän tähän. Voi johtua siitä, että heitä itseään kiusataan ja nälvitään, ja täytyy yrittää kerätä sitten rispektiä haukkumalla muita. Oon ikävä kyllä niin ikävä ihminen, että jos joku mua suoraan haukkuu, annan kyllä takaisin ja osaan katsoa ihmisestä ne huonoimmat puolet. Enhän mäkään kenenkään pelaamiseen/lihavuuteen/mihinkään puutu ja ala sorsimaan.

      Poista
  3. Mua syrjäytetään koulussa keppareiden takia. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuiselle voi ja kannattaa yrittää puhua, muuten kukaan ei voi puuttu asiaan. Voimia hurjasti sinnepäin!

      Poista
  4. Moikka!
    Löysin sun blogisi tuolta Huvikumpuranch:in sivuilta ja oon nyt selaillut sun postauksia ja katsellu videoita. Sun blogisi vaikuttaa ihan huippukivalta ja todellaki jään seurailemaan! :)
    Tää postaus oli mielenkiintoinen lukea, sillä itsellä ollut noin vuosi sitten sama tilanne tuon keppareista nälvimisen kanssa. Se on ikävää, kun ihmiset ei ymmärrä, että maailmassa on erilaisia harrastuksia! :/ Mutta onneksi mulla ei ole ongelmaa enää sen kanssa :)

    Niin ja jatka ihmeessä bloggaamista!

    VastaaPoista
  5. Mä oon harrastanu keppareita kai kaks vuotta. Oon nyt kutosella ja muo kiusattiin keppareista. Ette ikinä arvaa miten kiusaaminen loppu! Mä sanoin "Mä en leiki keppareilla mä teen niitä ja myyn.". Ja onko tämä lause ikinä toteutunut? Ei. En vain kerro siitä.

    Ja mähän pystyn vetämään ihan sika kovaa jotain turpaan jos haluun.

    Voimia kaikille! Muistakaa "Teillä ei ole mitään hävettävää, ylpeilävää teillä on"

    T:Nappi

    VastaaPoista
  6. Terve ! Tämä postaus oli TOSI HYVÄ; ) ite oon alaasteella ja tänäänkin tuli ohjattua koululla esteitä kepsuilla:) kyllähän sitä mua on kiusattu jonkun verran :/ muuten oon ollu aika tyyni (jjos ei lasketa pari kertaa keskisormen näyttämässä :D) mutta kerran mul sumeni ihan ja tuli 'pikku" tappelu *ups*



    No mutta heippa!
    ~kht onnen apila
    ps. Toi koohoote juttu oli aika naurettava XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kiva että tykkäsit :D Täysin naurettaviahan ne tyypit on, voi heidän pieniä elämiään...

      Poista
  7. Mua on härnätty pikemminki, ei kiusattu. Yritän vaa olla rauhassa ja jatkaa sitä mitä olin tekemässä, vaikka joka puolelta kuuluu "IIIHHAHHAA" tai "LAUKKAA HEVONEN". Pitäs nyt turpansa kiinni ku ei tiedä asioista mitään.. Kerran oikeesti vedin herneet nenään ja sanoin suoraan et turpa kiinni ja siitähän ne vasta riemastu: Ne alko leikkii jotain marttyyria ja oli vaan sillee et äläs nyt hei pikku tyttö ala kiroomaan jne.. Se oli vika tikki. Silloin mä kerroin opelle ja se puhu yleisesti koko luokan kanssa harrastusten pilkkaamisesta ym. Sitten se sama poika oli ottanu mun kaverin kepparin ja menny pelaan lätkää sillä hiekkakentälle, ja poni oli musta joten sen jälkeen se oli aaika pölynen, ja ku sanoin kaverille mitä olin nähny se vaa oli sillee et kauhee bi*ch. Ja sit vielä se et mun naapurit (6&5v pojat) on ihan kamalia, ne leikkii koko ajan jotain koviksia kiroilemalla, pilkkaamalla ja satuttamalla. Myönnän itse kiroilen paljon mutta yritän hillitä itseni nuorempien seurassa. Ihan kauheeta kuulla ku alle koulu ikäset kiroo jo ton ikäsenä ja pilkkaa, ei tuu menee kauheen hyvin niillä isompana.. Mut joo, takas aiheeseen. Mä kerran kysyin niiltä et onko kepparit teiän mielestä rumia. Ne kummatkin vastas et joo ne on tosi noloja. Sit mä vaa repäsin jostain et eli teiän mielestä on noloa, jos pystyy hyppäämään isoja esteitä, pitämään itsensä kunnossa, kehittämään käsityö numeroaan kivalla tavalla, harrastaa jotain vähän erikoisempaa & sitä kautta saada kavereita. Sen jälkeen meni hiljaseks, onneks. Oon myös nähny niitten pyöräilevän ilman kypärää tiellä, ja niitten 8v isosiskoki on järkevämpi.. Ite käytän kypärää myös. Tiiän myös et niitten vanhemmat on töissä 112:ssa, et veikkaan et niil ei oo kypärättömyyteen lupaa yhtään sen enempää ku muillakaan, vaikka kuinka ne väittää.. Pakko sanoo et niil on jotain ongelmia ku pitää sorkkia toisten asioita ja harrastuksia vaan siks et on muka niin iso. Saman tien vois kiusaa jotain kuka harrastaa vaikka jalkkista, onhan tääkin ihan samanlainen harrastus.

    Sori jaarittelu kommentti, ja sori et välillä vähän poikkesin aiheestakin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pällistelkööt siinä vieressä sitten kun en suostu enää leikkii niitten kaa.

      Poista
  8. Itse en kyllä yhtään ymmärrä sitä miksi siitä kiusataan niin paljon. Ihan samalla tavalla se on harrastus kun kaikki muukin. Mutta silti hirveän moni ei kiusaa siitä jos joku harrastaa vaikka pianon soittoa?! Enkä ymmärrä mitä hyötyä siitä kiusaamisesta niille kiusaajille on... Ei mitään! Ei se varmaan niiden elämää haittaa jos joku harrastaa keppihevosia. Vai haittaako...

    VastaaPoista

Arvostan aina kommenttia :)