Syksymaastoilua ja pieni puheripuli

19.8. kävin Xanalla nopean maaston, pellot oli puitu, joten päästiin vähän rallittelemaan. Totesin, että kyllä se Xana vaan on liian pikkuinen ja kevyt mulle. Myyntiin joutaa siis sekin. Olipa rajusti sanottu, mutta siis etsinnässä sille parempi koti ja omistaja. Mutta siis että miten niin sekin?

Uudet tuulet tosiaan puhaltavat Renhetissä, heppalauma kokee muutoksia: Sissi lähtee ensi viikolla uudelle omistajalleen, @khtrokku lle. Ja jos saan tuon Xanan vielä pois, tallissa on enää Siru ja pojat! Siru ei vastaa nykyisiä hevosihanteitani, mutta sitä en aio missään vaiheessa myydä. Se on kuitenkin eka ostamani heppa ja ollut mulla yli neljä vuotta. Olen luvannut itselleni pitäväni sen, enkä aio sitä lupausta rikkoa - sen verran huonossa kunnossakin on jo. Eli talli kaipaisi sitten vaihteeksi tammatäydennystä, hassua sillä vielä jonkin aikaa sitten omistin neljä tammaa ja yhden orin.

Periaatteessa pari käyttöhevosta olisi mulle sopiva määrä siihen nähden, kuinka paljon nykyään ehdin näiden kanssa touhuilla, mutta onhan se vaan kivaa, kun on useampi polle tallissa. (Maikkenin talli: goals :)) En luultavasti aio ostaa uutta hevosta - jollei nyt mitään erikoistapausta tule vastaan - vaan yritän sellaisen saada omin käsin aikaiseksi. Siihen liittyen, kävin tänään eurokankaassa ja ostin ruskeaa fleeceä kirjavaa varten. En kyllä tiedä haluanko omaan talliin kirjavaa, mutta haluan kokeilla upottamista.

Tässä kuitenkin pari kuvaa Xanasta, saa nähdä jäikö meidän viimeiseksi ratsastuskerraksi!

Sitten vähän ajankohtaisempia uutisia. Tänään siis eilen 3.10. lähdin maastoon Whipillä. Se olikin yllättävän kiva maastopono! Taijan innoittamana päädyin pitkästä aikaan peltojen keskellä olevaan metsään etsimään maastoestemahdollisuuksia, ja yllätyin iloisesti! En muistanutkaan, että siellä on niin hienoa! Siellä on tosi paljon kaatuneita puita ja vaihtelevaa maastoa, myös niitä mäkiä, joita täältä ei hirveän montaa löydy. Aika pikkuruisia tosin, mutta ihan tarpeeksi mun kunnolle. Kyseinen metsä on myös siitä kiva, että se on oikeasti eristyksissä peltojen ympäröimänä, eikä sinne siksi voi eksyä. Muita ihmisiäkään ei näy, jippii.

Tuli taas todistettua, että on tämä keppihevostelu aika liikuntaa. Whip ja kamera jalustoineen painavat aika paljon, saa nähdä ovatko käsivarret huomenna hellinä (paras etteivät olisi, potkunyrkkeilyä luvassa...) Pidin lenkin ajan sykemittaria sekä repussa olevassa kännykässä Sporttrackeria päällä, ja tulokset olivat seuraavanlaisia:

Kesto: 1.06h
Pituus: 2,61km (oikeasti hieman pitempi lenkki, reppu makaili aina kameran luona)
Max speed: 19,9km/h
Kaloreita: 791cal(sykemittari) / 202kcal(sporttracker)
Korkein syke: 178bpm
Sykkeen keskiarvo: 138bpm

Rämmin metsän toiseen päähän, missä meillä oli joskus maastoesterata. Selvisi, että kohta oli muuttunut aikalailla, jossain vaiheessa sieltä on kaadettu paljon puita. Tuli vaan kivoja muistoja mieleen kun kiipesin kivelle katselemaan. Täällä me hypittiin kuusi vuotta sitten kauppakeppari ja sukkakepparit jalkojen välissä :D Välillä oli eväät mukana repussa ja istuttiin sitten siinä kivellä syöden niitä, hevoset tietysti puihin sidottuina. Kyllä noita aikoja vaan tulee joskus ikävä! Mutta hienoa minusta on se, että edelleen pääsen samaan paikkaan, olen itse muuttunut, seura on jäänyt pois mutta edelleen kuljen kepparin kanssa. Mikäköhän kerta jää viimeiseksi? Ei ainakaan tämä, sillä nyt on hirmuisesti motivaatiota, ja ajattelin viedä mahdollisen halloweenvaellusporukankin tuonne. Täytyy napata joku mukaan rakentamaan kunnon maastoesteitä!

Oli pakko laittaa tämä, sillä tässä kuvassa Vilma 11v ja uljas ratsu Rusinantte ylittävät maastoestettä juuri tuolla metsässä! Tulloin oli vain paljon enemmän puita tuolla päin metsää.

Sellaista tällä kertaa, toivottavasti tykkäsitte lueskella kerrankin vähän pitempää tekstiä - siitä voi antaa palautetta kommenttilootaan. Tältä osin heippa, nyt vain treeniä ennen ensi viikon ECP CRB Showjumpingeja! Keitäs sinne on muuten tulossa?