Mitä tapahtui?

Oon tajunnut sen jo kauan aikaa sitten, mutta aina työntänyt taka-alalle ja keskittynyt muihin asioihin. Katselin tänään vanhoja videoitani ja uskaltauduin kunnolla ajattelemaan, mitä mun aktiivisuudelle on tapahtunut. Sain paljon uutta innostusta 2012 kun perustin Renhetin ja pääsin vanhasta tallista "eroon". En mä missään vaiheessa ole ollut mikään superharrastaja, mutta kaikki on selvästi muuttunut viimeisen vuoden, puolen vuoden aikana. Okei, oon ehkä saattanut kasvaa, tottahan se on, mutta en edelleenkään tunne, että ratsastaminen tuntuisi pöllöltä tai lapselliselta. Nyt musta tuntuu että hukkasin mun "kulta-ajan" johonkin.

Loma alkoi, ja päivät kuluu liian nopeasti, ja ohhoh taaskin meni kaksi viikkoa etten edes nenääni pistänyt talliin. Viimeksi kävin siellä 8 päivää sitten kun pesin ikkunat ja järjestelin varusteita. Tunteet heittelee laidasta toiseen; tiedän että hevosmäärää olisi järkevä kutistaa hieman ja käydä ottamassa tarhalangat pois, mutta se real-keppiheppatyttö haluaisi treenata, ja touhuta kaikkea muutakin. Sitä mitä me tehtiin joskus alkuaikoina, totutettiin hevosia satulaan, ruokittiin niitä, uitettiin... Mutta en mä jaksa yksin. Mun mielikuvitus on hiipunut niistä ajoista kun pystyin viettämään koko päivän ainoastaan keppikaakkien kanssa. Muistaakseni vielä viime vuonna totesin, että tämä loppuu kun on loppuakseen. Mutta se väli siinä on hankala. En halua lopettaa, ei en todellakaan, pitäisi vain löysätä pipoa ja ottaa rennosti, ei keppihevoset kärsi vaikka kiinnostus lopahtaisi kuukaudeksikin.

(Tässä vaiheessa pätkii - vanhuus ei tule yksin)

Mutta edelleen kiinnostaa. Miltsu & Viltsu 16v järjestää elämänsä ensimmäisen keppihevosleirin tänä kesänä, tää tuntuu niin hassulta, koska ollaan aloitettu 2009 (viisi vuotta sitten), ja oltu ihan aktiivisia, pidetty kisoja (ei tosin koskaan yhdessä) ja kisailtu jonkin verran muualla, mutta ei ikinä oltu leirillä. Ja nyt, tässä harrastuksen ehtoopuolella päätettiin pitää leiri, ja potea lamaantumistuskaa ja aktivisoitua ihan vahingossa muiden vanhusten ja varhaiseläkeläisten kanssa. Ja mä odotan sitä niin kovasti.

Edelleen kiinnostaisi lähteä kisoihin ja olla mukana niin irl kuin url:kin. 

Ei tästä niin helposti eroon pääse.